Posts in Category: Uncategorized
Taaskin tuulee ja kotipihaan jään
Aina, joka ikinen päivä on näitä keskitason tuulivaroituksen luoteisia puuskia. Polkupyörälläkin piti jo nojata tuuleen, ettei kaadu tai ajaudu pientareelle.
Ennen tuuli tuli vain silloin kun kaivoi laukusta makro-objektiivin, tarkoituksella että makrokuvaisi. Kokeilin toimiiko myös toisinpäin. Tyyntyykö tuuli jos ottaa puhelimen, asettaa kuvausmoodiksi ”pitkä valotus” ja yrittää ottaa kuvan, jossa pionit epäselvinä heilahtelevat. No ei tyyntynyt. Eikä tarvinnut harmaasuodatinta.
Ruusun kierto
Ruusun on aika hiljalleen lopetella tuoksuttamista ja kukintaa, tiputtaa terälehdet ja alkaa tehdä kiulukoita.
Ilolan arboretum
Mukava käydä muidenkin pihoilla, eikä ole mitään näpertelyä. Alppiruusujen(kin) kukinta meni minulta ohi, mutta onhan sitä muutakin. Lummelammikko olisi pihalla kiva. Ei tarttis välittää, vaikka vähän sataisikin. Kukat eivät tosin taida sateella aueta. Lumme tuo on, mutta onko suomen vai pohjan. Kasvien kuvauksia kun lukee, niin ei voi todeta, että huonosti on termit hallussa, valokuvassa yleensä kuvattu vähemmän oleelliset osat. Ehkäpä olen myös kärsimätön. Lähestymiskulmani on kuitenkin esteettinen eikä botanistinen.
Someron kivimeijeri kesänäyttely 2025
Kesän vakio- ja mieluinen kohde on Someron kivimeijeri kesänäyttely (ei siellä muita näyttelyjä kyllä olekaan).
Raili Tang maalaukset ja Vesa-Pekka Rannikko kipsiveistokset sopivat hienosti yhteen ja hienosti tähän tilaan. Hieno ripustus. On siellä muutakin kuten maisemamaalauksia Tuomo Saali. Mittakaava, ihmisen pienuus ja maisema missä kuljetaan. Vaikuttavia.
Pihakuulumisia
Liikkuminen on ollut rajoitettua, niin kuvaaminenkin jää vähemmäksi, osaltaan fyysisistä, mutta myös henkisistä syistä. Ei sentään ulkonaliikkumis-, mutta melkein pihaltapoistumiskielto.
Mukava kun joskus onnistuu vahingossa luomaan silmää miellyttävän sommitelman. En kyllä pärjäis pihasuunnittelijana.
Lehmuskiitäjä parittelu
Omilla sivuilla voi huoletta julkaista parittelukuviakin. Tällä kertaa lehmuskiitäjät. Kiertoilmauksella sanottuna olivat kytkeytyneenä toisiinsa. Tästä tapahtumasta ei saa lyhytfilmiä. Wikipedian mukaan parittelu saattaa kestää jopa 20 tuntia. No, ei siitä enempää.
Pihalla on lehmus, korkeudeltaan kymmenen metriä. Eiköhän sieltä joku munintapaikka löydy. Toukat saavat puolestani syödä vaikka oksiakin.
Keväästä kesään
Vähin on jäänyt valokuvauslaitteiden ulkoiluttaminen. Vaivojen ja sairauksien määrä ei ole vakio vaan niitä voi tulla koko aika lisää. Nyt on jalka niin kipeä, että olen melkeinpä pihan vankina. Pihasta löytyi sentään yksi vapaaehtoinen malli kuvattavaksi. Tämä pohjolan tytär oli oikein suotuisa ja sopuisa. Herkistellään tällä pinkillä kaunottarella kohti kesää ja toivotaan, että joku keksii jalkaan parannuksen, kunhan rohkenen sitä jollekin ensin esitellä.
Rovaniemellä
Pikkainen pyrähdys Rovaniemen maisemiin. Matka-aikaa meni sentään vähemmän kuin paikallaoloaikaa. Jos haluaisi käydä Rovaniemellä sellatteen pikasesti, niin yöjunalla sinne ja toisella takaisin, niin ehtisi olla perillä noin kuusi tuntia ja paluupäivä olis vielä melkein kokonaan hyödynnettävissä kotihommissa. Siinä ajassa ehtii hyvin vaikka taidemuseoon.
Matka alkoi kotoa ja jatkui Turusta.
Pääkohde oli Reidar Särestöniemen 100 v näyttely. Tavoitteena ollut käydä katsomassa siitä lähtien kun tästä ensimmäisen kerran ilmoitettiin jos 2024 tai silleen. Paljon ehti kyllä tapahtua sen jälkeen. Se oli vuosi 2018 kun ensimmäisen kerran tutustuin laajemmin Särestöniemen taiteeseen. Tämä tapahtui Särestössä eli Reidarin omassa museossa. Vaikutus oli huima. Värit, aiheet, luonto, luonnon kuvaaminen, luontosuhde menivät päähän kuin tärpätti. Olen sitä mieltä, että aidoimmillaan nämä työt olisivat kotonaan eli Särestössä. Valitettavasti sinne ei tällä ollut kertaa ollut mahdollista poiketa.
Toisenkin kuvan otin päivän aikana. Kemijoen ylittävästä Jätkänkynttilästä, koivuisella twistillä.
Seuraava päivä meni Ounasvaaralla ulkoillessa. Suunnitelma oli kiertää joku lenkki kun kartassa näytti polkuja menevän. Aikaa meni loppujen lopuksi neljä tuntia ja kilometrejä tuli 12. Polkuja tosiaan oli ja tuli, mutta reitti noudatteli talvikävelyreittiä, pienillä poikkeamilla. Näkötorniin kiivettiin, missä tunsin oloni hieman epämukavaksi. Kuvat ovat tosin Juhannuskalliolta ja jonkun rinteen laelta, minne tuli onneksi kiivettyä. On kiehtovaa katsoa noin kauas ja nähdä noin paljon taivasta yhdellä silmäyksellä. Tällaiselle kattilassa asuvalle nämä ovat huikeita kokemuksia.
Viimeisenä matkapäivänä Arktikumiin, jäähyväiset Ounasjoelle, asemalle ja kohti ja kohti auringonlaskua. Arktikum on tiedekeskus ja lappilaisen kulttuurin museo. Vuoden luonnonkuvat kiertue oli myös päässyt tänne asti. Voi kun olisivat olleet isompina vedoksina. Kelpasivat toki sellaisinakin kuin olivat. Mukavampi niitä oli seinältä katsoa kuin ruudulta.
Vaara- ja tunturimaiseman lisäksi tällaiseen savipeltojen ja kuravesien keskellä elävään tekee vaikutuksen sininen kirkas vesi.
Sellainen matka. Matkalla mukana Fuji XE-4, mutta kaikki kuvat otettu Pixel 9 Pro:lla. Lähes suoraan puhelimesta, joitain kroppauksia tehty.
Kevätkoivikko
Tällainen se on alta, päältä ja sisältä. Sanoisin, että vähän on viherrys viivästynyt. Väri on hyvä, mutta lehdet vielä aika pieniä. Muutama lämmin päivä, niin sitten räjähtää.
Alemmaskin olisi voinut dronella mennä, mutta en osannut arvioida dronen korkeutta suhteessa kaikkiin puihin. Koivikon. Olisi voinut ottaa kaikki kuvat myös samasta paikasta ja huomioida myös valon suunnan. Se olisi ollut jo taidetta eikä biologiaa.
Äitienpäiväkävelyllä
Teitä, polkuja, oksikoa ja risukkoa kulkien päästiin puoleen matkaan. Lempimaisemiin. Pari kuikkaa, kalalokkeja. Aina vaan kylmä tuuli. Silti, mukava oli käydä.
