Posts in Category: Uncategorized
Nyt loppu harmauden synkistely
Onhan tuolla väriä ja valoa. Niin se lumi vaikuttaa.
Huomasin tänään, että Pixelin (9Pro) RAW ei olekaan niin huono kuin muistin. Tiedä sitten maksaako vaivaa alkaa vääntää kuvaa DNG:stä kun JPG on monesti ihan riittävä. Lightroomin kähinän poisto ei tosin toimi JPG:llä, niin sen puolesta voisi ottaa varalle myös DNG:n.
Pixel 7A:n DNG:stä en saanut millään vääntelyllä tulemaan kuvaa.
Kuva on Halikonlahdelta Wiurilanlahdelle Staijitornista otettuna. Torni on siis auki. Omalla vastuulla pitää kiivetä. Hanhet ovat täältä lähteneet. Peukaloisen (ei kuvassa) näin, siinä tärkeimmät.
Pyörät esiin survaiskaa
Sain viimein vaihdettua pyörään nastat alle. Ei mennyt kuin 45 minuuttia, peukalovoimat ovat kasvaneet kun päällelaittokin meni ilman rasvaa ja työkaluja.
Kokeilin myös uusia rukkasia ja hain sopivaa vaatetusta -3 – -5 lämpötiloille kun pidetään maltillista vauhtia. Muuten hyvä, mutta mistä löytyisi hyvät kengät, joilla voi sekä polkea että kävellä eikä varpaat jäätyisi.
Sää oli aurinkoinen, tuuleton. Jotenkin outoa, tottunut niin harmaaseen. Halikonlahti on kuvassa.
Ulkoilua ensilumilla
Parin viikon sisäpalveluksen päätteksi pääsin kunnolla ulkoilmaan. Tuttuihin maisemiin Hamarijärvelle ja sen jälkeen retkikahville ja korvapuustille Teijon Masuuniin. Aurinkokin paistoi.
Marraskuun kuvailut ovat jääneet kovin vähiin.
Lempipaikan tarkastus
Kaikki kunnossa. Järvi on ja suosikkikoivu edelleen pystyssä tai makuulla – miten vaan. Kallio, rinteet ja mäntyharju lähettivät muille kuulumattomia viestejään.
Lempo soikoon (Lemmon Comet)
Näin kauniisti olisi Tex Willer todennut sijassani, itse käytin mielessäni hieman ronskimpaa ilmaisua. Yhtenä iltana yritin kuvata Lemmon komeettaa pihalta. En sitä havainnut silmällä enkä kiikareilla, mutta tähtikartan mukaan sen piti olla jossain käteni osoittamassa suunnassa. Olikin varmaan, mutta koneella materiaalia tutkiessani totesin, että välissä oli yksi marjakuusi.
Uusi yritys avarammalla paikalla seuraavana iltana. Edelleenkään en sitä löytänyt, mutta sihtasin puhelimen (Pixel 9Pro) sinne päin, missä lentorata on. Siellähän se oli. Jätti hienot siniset raidat jälkeensä. No ei nyt sentään. Nuo kuuluvat kurpitsaviikkojen valoesitykseen.
Mielenkiintoista tämä on. Oppii kaikenlaista uutta, mikä on magnituudi, käänteinen logaritminen asteikko, laaduton suure, tähti voi olla näennäisesti kirkas ja mikä on lempo. Enkä lakkaa ihmettelemästä, että kuinka paljon noita pisteitä.
Vaahteran iltahuuto
Yhtenä iltana pikkuiseen vaahteraan paistoi iltavalo niin kauniisti, että aattelin ottaa siitä kuvan huomenna. Yön aikana tullut sade irroitti siitä kaikki paitsi yhden lehden. Seuraavan päivän tuuli vei sen viimeisenkin.
Ei voi mitään. Ensi vuonna uudelleen jos aurinko nousee, eikä rusakko ehdi maistelemaan. Kärsivällisyyttä Eihän rusakko tätä syö. Se vain maistaa. Siksi aionkin laittaa tälle talvisuojauksen heti huomenna vai pitäiskö laittaa jo tänään.
Pihan vaahterat
Vaahterat alta ja päältä. Keltainen on vanha, tavallinen vaahtera.Ikäisekeen hyvässä kunnossa. Pienempi on tänä kesänä tullut tataarivaahtera. Punainen väri johtuu siitä, että se pidättää henkeään. Jännittää jo nyt selviääkö talvesta. Taitaa olla kolmas puu, jota tuolle paikalle yritetään.
Aavaa preeriaa
Kuulin karpalosuon kutsun. Sato näyttää hyvältä, mutta ehkä vielä viikko tai kaksi, niin olisi enemmän poimittavia. Tänäkään vuonna ei tullut poimiessa hiki, ei ainoatakaan hirvikärpästä eikä hyttystä. Mukava marja kun suuhun saa sen puraisusta kivasti poksahtavan happaman kirpeän yksilön.
Kuva ei sisällä tuotesijoittelua. Tuossa kohdassa ei ollut karpaloita.
Visit Kouvola edelleen
Kouvolassa kun käy, niin useimmiten tulee poikettua natiivioppaiden johdattamana pienellä metsäretkellä ja ilman oppaita taidemuseo Poikilossa. Niin nytkin.
Metsäretki oli Käyrälammen alueella Paaskoskella. Kaunis paikka ja hienot puitteet. Paljon oli ihmisiä liikkeellä eikä ihme. Kouvola on laittanut aika paljon näihin paikkoihin. Edellisen kerran käytiin täällä 24.10.2022. Löytyy hakemalla hakusanalla Paaskoski tai Kouvola. Olisin laittanut linkin sivulle, mutta en osannut. Tämä Safari taitaa on vähän outo.
Poikilossa oli Mari Keto, Taianomainen todellisuus. Museon esittelytekstissä on tarkemmin, mistä on kysymys. Itseeni suurimman vaikutuksen teki käsilaukuista tehdyt trofeet, joiden taustalla oli Perttu Saksan videoteos. En muista ennen nähneeni näin hienosti tehtyä häivytystä, en aluksi edes tajunnut, että kuva vaihtuu.
Vuohijärvi Särestöniemi
Kävipä onnekkaasti, että Taidekeskus Salmela jatkoi Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon Särestönieminäyttelyä, auto valmistui korjaamolta ja kuljettaja oli vapaaehtoinen. Pääsin siis katsomaan tämänkin Reitari-näyttelyn. Kiitos kaikille asiaan myötävaikuttaneille. Reidarin luontokuvia katsoisi pidempään ja useimminkin.
