Näin kauniisti olisi Tex Willer todennut sijassani, itse käytin mielessäni hieman ronskimpaa ilmaisua. Yhtenä iltana yritin kuvata Lemmon komeettaa pihalta. En sitä havainnut silmällä enkä kiikareilla, mutta tähtikartan mukaan sen piti olla jossain käteni osoittamassa suunnassa. Olikin varmaan, mutta koneella materiaalia tutkiessani totesin, että välissä oli yksi marjakuusi.

Uusi yritys avarammalla paikalla seuraavana iltana. Edelleenkään en sitä löytänyt, mutta sihtasin puhelimen (Pixel 9Pro) sinne päin, missä lentorata on. Siellähän se oli. Jätti hienot siniset raidat jälkeensä. No ei nyt sentään. Nuo kuuluvat kurpitsaviikkojen valoesitykseen.

Mielenkiintoista tämä on. Oppii kaikenlaista uutta, mikä on magnituudi, käänteinen logaritminen asteikko, laaduton suure, tähti voi olla näennäisesti kirkas ja mikä on lempo. Enkä lakkaa ihmettelemästä, että kuinka paljon noita pisteitä.