Tällä kertaa ostoslistalla oli paidantaskukamera. Ihastuin niin Olympuksen vauhdikkaisiin videoihin, että heti halusin samanlaisen. Samaistuin niihin nuoriin, jotka hyppivät iloisina jyrkänteiltä, sukeltevat umpiuppeluksiin ja juoksentelevat kurassa. Oikeasti halusin sellaisen kameran, joka kestää reilua ulkokäyttöä. Värin piti olla punainen. Netissä on paljon testejä ja tekstiä tästä mallista, esim tämä imaging-resource. Se kritiikki ja arviot, jotka koskevat pientä kennoa ja sen myötä tulevia vajavaisuuksia pitävät paikkansa, kuten dynamiikka, kohina ja CA! Testien ja varsinkin kommenttien awesome-pusi-pusi- hali-hali hehkutus pitää yrittää suhteuttaa. Tässä nyt on tällainen kenno ja se ei muuksi muutu – ota tai jätä. Tähän on varmasti markkinoinnilliset, tekniset, valmistustekniset ja taloudelliset syyt olemassa. Ei siis välipala-automaattia eikä verenpainemittaria tässäkään versiossa. Tällä mallilla on oma käyttäjäryhmänsä ja sille ryhmälle tämä kamera on paras sarjassaan.

Hajahuomioita: Kuvatessa, näytöllä on hyvä pitää vähintään histogrammi, mieluummin ne hälytysvärit. Kannattaa lähteä siitä, että jos joku on vaarassa palaa puhki, se palaa puhki ja jos jonnekin vaara tulla CA:ta, niin sitä tulee. Laukaisinnappi saisi olla herkempi – yhdellä kädellä selfietä ottaessa varsinkin. Kokeilin JPEG-kuvaamisessa SuperFine pakkausta, hirveetä jälkeä, kauheita kuminaamoja. Vaihdoin RAWiin ja kierrätän Lightroomin kautta. Lightroomin pitää sitten olla versiota 6. Kameraa asetellessa löytyi tutut Olympuksen menut. Minä onneton latasin suomenkielisen käyttöohjeen tein asetukset suomeksi. Välillä piti vaihtaa kieli englanniksi, kun ei ymmärtänyt mitä tarkoitettiin. Kävin myös lunttaamassa M1:n menuja. En muistanutkaan kuinka paljon siellä on kohtia. No, eipä siellä tarvitse kovin usein käydä. Hienoa, että edes valikoissa on joku systeemi mallien välillä. Voi kunpa se olisi myös nappuloiden sijoittelussa ja toiminnassa. TG_5:ssa tarkennuspisteen siirto tehdään pitämällä OK-nappulaa pohjassa ja sitten painellaan nuolia. Nyt painoin M1:ssä OK:ta ja ihmettelin kun mitään ei tapahtunut. Sormien liikeradat jäävät yllättävän nopeasti mieleen. Muuten nappuloiden käyttö sujuu ainakin kesäolosuhteissa, pienestä koosta huolimatta. Kohtuullisesti myös ilman lähilaseja. Joillekin voi tulla yllätyksenä, että pieneen kameraan ei mahdu isot näppäimet.

Netistä kommentteja luettuani ajattelin, että kaikesta ne kanssa valittaa. Huomaan, että olen itse samanlainen. Jatkan siis valittamista. Kamera ladataan USB-portin kautta, mikä ei ole valittamisen aihe. Valittamisen aihe on, että mukana ei tule akkulaturia. Osta vara-akku (60 – 70 euroa), osta laturi (70 – 90 euroa).  Kameraan ei saa kiinni linssisuojusta (aito Olympus kymppejä) – eikä tietenkään suodattimiakaan – paitsi ostamalla adapterin (kymppejä). Ei kuulosta reilulta, ei. Reilua on, että edellisten TG-4 mallien akut ja rensselit sopivat. Tuohon USB-lataukseen liittyen. En ole testannut miten kamera käy tyhjällä akulla powerbankia käyttäen. Latauspiuha tulee sivulta, joten kamera voi olla jalustalla. Timeläpsyjä jos joskus vaikka innostuis kuvaamaan. 

Tähän asti, tällä kokemuksella, pystyn elämään tämän kanssa. Vedenalaiskuvaus, mikroskooppi, videot, kuvausohjelmat, kompassi – en ole käyttänyt, kurkannut vain. Paitsi HDR-maisemaa, aika plattu oli. Perus- kotialbuminäppäilyyn ihan hyvä laite. Jatketaan tällä ja jäädään odottamaan seuraavaa mallia, josko siinä olisi isompi kenno ja taskugrilli. Siihen asti kuvaan mieluummin tällä kuin kännykällä. Tämä on paitsi puhelinta nopeampi käynnistymään ja nopeampi käyttää. myös paremmin käsissä pysyvä. Ottaisinko ainoaksi kameraksi maailmanympärimatkalle? No en. Luopuisin vaikka toisista varakalsareista, että saisin mukaan “paremman” ja “isomman” kameran.

Omalla rahalla ostin kivijalasta, joten saan sanoa mitä huvittaa ja säilyttää kameraa vaikka Aalto-maljakossa.

Muutama mallikuva. Kyllähän näistä näkee, että osaavissa käsissä kuvia tulee kameralla kuin kameralla : ) (Omat sivut, saan kehua kuinka paljon vaan). Jatkossa PT-alkuiset kuvat ovat Toughilla kuvattuja.

—

—

—

—

—

—

—

Reppuja ei ole koskaan tarpeeksi eikä oikeaa reppua voi kerralla hankkia. Tällä kertaa hain pyöräilyyn sopivaa reppua. Sellaista, mihin mahtuu työkalut, eväät, runko, pari objektiivia sekä tarvittaessa joku vaate. Spesifiset, kamerakäyttöön suunnitellut reput on suunniteltu valokuvauskäyttöön. Niissä on kiinteät sisukset ja paljon tilaa kameroille ja tarvikkeille. Entä jos otan mukaan vain kameran ja kaksi objektiivia? Laitanko tyhjiksi jääneisiin koloihin banaanit, sisärenkaat, termospullon ja sadetakin? No tuskinpa. Entä jos haluan käydä repun kanssa kirjastossa tai kaupassa? Ei kamerareppua voi käyttää asiointireppuna. Kamerareppuna käytän nyt F-Stopin Gurua ja siinä Medium-kokoinen ICU (Internal Camera Unit). Tähän mahtuu tunkematta runko, macro, laajakulma, pari pidempää zoomia, puukko, analogiset muistivälineet sekä vähän syötävää ja juotavaa. Kävelykäytössä se on ihan hyvä, mutta pyöräilykäyttöön liian paksu.

Reppua hain perinteisellä miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Haun tulos oli Osprey Talon 22. Hyvää siinä on, että siinä ei ole montaa osastoa. Mieluummin yksi, jonne laitan kaiken tavaran, vaikka pienissä pusseissa, kuin monta pientä, joista haen etsimääni tasku taskun jälkeen. Pienempikin malli olisi voinut mennä, mutta se oli suunnilleen saman korkuinen ja siitä ei ollut kaupassa 2017 versiota.

Repun sisälle hankin F-Stopin Micro Tiny ICUn ja pienimmän F-Stopin linssikotelon. Jossain vaiheessa kuitenkin kaadun, niin kamerasysteemit pysyvät ehjinä ja lentäessäni selälleni, pehmusteet suojaavat selkääni kovalta kameran rungolta. Kameran hihna saa jäädä laukun ulkopuolelle. Micro Tiny on yhteensopiva Gurun kanssa. Tarkoittaako se sitä, että se mahtuu Gurun sisälle, en tiedä. Linssikotelo sen sijaan on Molle-yhteensopiva ja sehän tarkoittaa, että se sopii yhteen Gurun lantiovyön kanssa. Nyt voi pitää lyhimmät objektiivit (60 mm makro, 12-40 ja 7-14) helpommin saatavilla. Sitähän voi käyttää myös pähkinäpurkkina tai kerätä vaikka lakkoja.

Nyt on taas reput ja rensselit hankittu. Kamera on suojassa ja tilaa jäikin vielä 20 litraa. Olen tyytyväinen monikäyttöiseen reppuun ja ICU-ratkaisuun.  Seuraavaksi pitäisi osata rauhoittua sen verran, että malttaa pyöräillessä ottaa repun pois selästä, ettei turhaan tule kannettua kameraa mukana. Saa nähdä mitä tästäkin loppujen lopuksi tulee. Viimeksi sain kierteen katkaistua. Silloin kun hankin Gurun, huomasin, että se ei mahtunutkaan jäykän rungon vuoksi – edes tyhjänä – moottoripyöräni sivulaukkuun. Harkitsin laukkujen vaihtamista. Isommat laukut olisivat vaan olleet siinä prätkässä tyhmän näköiset eli sen jälkeen olisi pitänyt vaihtaa vielä prätkäkin.