Posts Tagged: maisemakuvat
Suon päällä
Kaivoin pitkästä aikaa kopterin ja menin suolle. Vähän aikaa räpellettyä, muistin miten se laitetaan päälle.
Myöhemmin muistin, miten kuvia otetaan – kai. Kuvat olivat aluksia ihan plattuja. Aivan kuin jonkun likaisen suodattimen läpi kuvattuja. Aikansa kun niitä räpläsin, niin niistä tuli tällaisia. Jälkimmäinen voisi olla jostain meren tai järven pohjasta tai makrokuva kivestä. Hyvä niin, hyvä, ettei aukene kerralla.
Ihmettelemään jäin muuten tuota muotoa. Ovatkohan nuo jotain ojituksen jälkiä vai onko siellä aina ollut tuollainen mätäsrivi? Oja tuolla takana menee, mutta kartasta en osannut sijoittaa sitä oikeaan paikkaan. En tiedä, mutta mielenkiintoiselta näyttää. Suolla kävellessä tuota ei erota. Kyllä, todella mielenkiintoista. Pitää käydä uudelleen.
Olisin ottanut toisenkin akullisen kuvia, mutta alkoi ohjain piipittää. Siis voi helvetti, että menee hermo näiden vehkeiden kanssa. Eikö ne vain voisi toimia minulla ja hajota niillä, joilla on aikaa ja hermoja niiden kanssa näprätä.
Sininen hetki
Hetki vaaleanpunaisen hetken jälkeen, selän takana tapahtuikin jotain muuta. Onko tämä se sininen hetki? Kamera näki sen kyllä paljon sinisempänä kuin minä. Horisontin olen sijoittanut oikeaoppisesti keskelle kuvaa. Jos koko kuva-ala on pelkkää sinistä, niin mitä väliä sillä on mihin sen laittaa.
En ole tutkinut miten maalaustaiteessa sinistä hetkeä on kuvattu. Todennäköisesti mitä etelämmäksi mennään, sitä vähemmän on sinistä. Hetken kestäessä nimensä mukaisesti vain hetken, niin miten sen edes ehtii maalata. Miten maalit pystyy sekoittamaan hämärässä kun värejä ei näe. Taas kerran voidaan olla tyytyväisiä, että on laitteita eli kameroita, joilla on kyky tallentaa maisema autenttisesti, mitään siihen lisäämättä ja mitään pois jättämättä, juuri siinä hetkessä kuin laukaisinta painetaan.
Ei sellaista säätä olekaan, ettei joskus paistaisi
Otsikko muunnelty eräästä haastattelussa, jossa veteraani sanoi, että ei sellaista sotaa olekaan, että kaikki kuolis. Ei siis aina voi sataa, eikä sadakaan, tänään ainakin Iilikenmäkeen paistoi.
Luontokuvaaja aktivoitui
Jäi syksyllä muutama neliö karpaloita poimimatta. Oli oikein punainen matto, mutta en kehdannut ottaa kun olivat vielä raakoja. Kävinpä katsomassa olivatko jollekin kelvanneet – eivät olleet. Paluumatkalla poikkesin Sahajärvellä katsomassa, olisiko koskikaroja. Ei ollut, mutta koski oli. Mukavasti oli pitkästä aikaa vettä purossa.
Muutosta havaittavissa
Kuukauden pysyin pois metsästä, aika paljon olivat värit ja maailma muuttunut. Hirvikärpäsiä nypin vain noin 30 kappaletta, enkä saanut yhtään puremaa. Aika kaunista, mielestäni.
Tähtikuvaaja
Voi sitä itselleen keksiä mitä vain arvonimiä. Netissä luki, että nyt on paras aika kuvata linnunrataa ja revontuliakin on luvassa. No minähän menin. Aika hyvä mielikuvitus pitää olla jos tuosta jomman kumman bongaa. En tuota vihreää hehkua revontuliksi allekirjoita, se ilmestyi kuvaan vasta jälkeenpäin ja voi olla mitä vaan muutakin hehkua.
OM-D E-M1 mkII tuntuu olevan parempi tähän hommaan kuin edellinen malli. Moottoritien vieressä ei ole tarpeeksi pimeää. Ei niin pimeää, että erottaisi linnunradan vyön ja niin valoisaa, että sivusta tuleva valo saa kaikki etulinssin töhryt esiin. Kuitenkin tarpeeksi pimeää siihen, ettei näe ilman apuvaloa mitä on tekemässä. Uuden kuulapään namiskat eivät ole vielä oikein hallussa. Sekä paljon muuta sähläystä. Värit ovat kyllä kauniit ja oli onneksi aika lämmin.
Aina vaan noita auringonlaskuja
Ei ollut tarkoitus. Piti vain mennä tiedustelemaan mikä on tilanne pimeysrintamalla. Olihan hieno punainen, vähän pienensin saturaatiota, kun ei kukaan kuitenkaan uskoisi.
Hirvikärpästen välttely Halikonlahdella onnistui, mutta hyttysiä siellä on. Ei kuitenkaan sellaista ininää, ettei voisi keskittyä äänimaailmaan muuten. Karmeita haikaroiden rääkäisyjä, pöllöjen huhuilua, hanhien kaakatusta, kurkien töräyttelyä ja joku peurakin ryntäili ruovikossa.
Salon jokilaakso
On ollut mielessä, että voisi kuvailla Salon ympäristön seutuja. Kaikenlaista maisemaa olisi tarjolla, jokilaaksosta merimaisemaan. En vaan pidä ajatuksesta, että ajaisin autolla huvikseni jonnekin kuvaamaan. Vaikka auton omistankin, niin en ole kuitenkaan sillai autoihminen. Auto pitäisi myös saada johonkin parkkiin ja mielellään tietenkin heti ja lähelle. Tänään olin liikkeellä jalkakäyttöisellä pyörällä ja otin kameran mukaan jos jotain kuvattavaa sattuisi tulemaan eteen. Pyörällä – ainakin cyclocrossilla – lenkki tahtoo mennä urheiluksi. Kun vauhdin ja flown saa päälle, ei sitä viitsisi keskeyttää. En kuitenkaan ole sellaisessa kunnossa, että jaksaisin tehdä 80 km lenkkejä urheiluvaihde päällä. Olenkin miettinyt, että voisiko sähköpyörä olla ratkaisu nopeahkoon, mutta kevyeen liikkumiseen. Meniskö sillä 80 kilometriä alhaisella sykkeellä alle neljän tunnin? Yksi ongelma on tuo neljä tuntia. Mistä tuollaisia tuntimääriä repäisee, samanmittaisia ne sähköpyörätunnit ovat kuin luomutunnitkin. Vielä yksi kysymys: Entäpä jos sataa, ei silloin tule mistään mittään. On tää elämä vaikeaa.
Sitäkin olen miettinyt, että jos Elias Lönnrot ja I.K. Inha olisivat eläneet samaan aikaan, niin olisko ne menneet kimppakyydillä. Entäpä jos heillä olisi ollut sähköpyörät. Sillä aikaa kun akut latautuvat Elias haastattelee ja Into kuvaa.
Asiaan. Tämä siis Salon jokilaaksosta. Olisko vaan kannattanut jättää kamera kotiin ja nostaa keskinopeutta.
Sade tulee ja sade on
Sain tilaisuuden seurata saderintaman etenemistä ja minähän seurasin. Ensimmäisessä kuvassa noin puolessa välissä menee raja. Toisessa kuvassa sade on päällä ja raja menee jostain polven alapuolelta, se ei näy kuvasta. Kyllä ne lahkeet kuivuivat.
