Hampuri 3 Hamburg Planten un blomen
Vaikka Planten un blomen onkin iso puisto ja olin sinne vielä varta vasten menossa niin silti onnistuin kävelemään sen vierestä. Ei se mitään, tulinpa sitten eri reittiä pois. Puistoa oli laitettu jo jonkin verran talvikuntoon. Vesiaiheita oli kuivatettu ja luistelukentän jää jäädytetty, kukkivia kasveja ei juurikaan enää ollut. Muurilla oli kukkia, sodan aikana Hampurissa teloitettujen ranskalaisten vastarintaliikenaisten (Suzanne Masson, France Bloche-Serazin) muistoksi. Somasti oli lehtiä aseteltu pensaiden ja kivien päälle. Jonkun mielestä on varmaan hölmöä lähteä tuhannen kilometrin päähän kuvaamaan pyökkiä. Samaa puuta, jota löytyy Teijoltakin. Miksi mennä kaupunkiin jos sielläkin haluaa mennä metsään. Itse arvotan kaupunkia myös sen mukaan millaisia puistoja siellä on. Täällä oli kaikki: ruusutarha, rhodoistutukset, kirsikat ja japanilainen maisemapuutarha. Punaisen ja vihreän kontrasti, kaunista. Seuraavan kerran jos tänne menen, olen yhden päivän bongailemassa lintuja, kasveja ja maisemaa. Teijon mettiin pääsen myöhemminkin.
Hampuri 2 Hamburg
En ollut ainoa Hampurin kävijä joka oli harmistunut. Mikä lie tuota päätöntä vaivannut, mutta minua harmitti kun Kunsthallen remontti ei ollut vieläkään valmis. Kovasti siellä hommia tehtiin illallakin parin miehen voimin, joten eiköhän se valmistu suunnitellusti keväällä 2016. Pois harmaat ajatukset ja värit päälle. Matkoissa parasta on kun omat ennakkoluulot voi todeta ennakkoluuloiksi. Enpä olisi uskonut löytäväni tanssistudiota moskeijan yläkerrasta. Siinäpä on riemukkaasti monia kulttuureja päällekkäin ja minä kun luulin television tanssiohjelmien perusteella, että tanssijat ovat viimeisen päälle kireitä ja totisia tyyppejä. Eikä ku tantsut pystyyn ja naapurit mukaan.
Hampuri 1 Hamburg
Suomessa oli kylmää, pimeää ja märkää. Lähdin Hampuriin, siellä ei ollut kylmää. Hampuri on mukava kaupunki. Olen ollut siellä kerran fyysisesti ja sen jälkeen monesti henkisesti. Laitetaanpa muutama kuvakin esille kun niitä tuli jonkin verran otettua. Luin jokin aika sitten jostain, että katukuvissa pitäisi olla liikettä vai oliko se yleensäkin kuvissa. Osaan kyllä lukea ja ymmärränkin, mutta en kaikkia ohjeita paina mieleen. Lähdetään liikkeelle tällaisilla liikkeillä.
Ilman sen suurempia sepustuksia. Alster-järven rannalla ollaan ja rautatieasemaa on vaikea ohittaa kuvaa ottamatta.
Marraskuun levät
Luulin, että tuosta mössöstä oli jo päästy marraskuuhun mennessä. Tarkoitus ei ole kuvata kliseisesti vesistön rehevöitymistä vaan tuoda valokuvan keinoin esiin luonnon erilaiset väri- ja materiaalikerrokset. Katseen lähtiessä kuvan alareunasta se päättyy kirkkauteen, valoon. Valo, joka voi olla lupaus paremmasta tai meidän loppuräjähdys ja jonkun muun alkuräjähdys.
Jokin maisema
Syysloman ensimmäisen päivä käytetään raittiin ilman keräämiseen ja suomalaisen mielimaiseman ihailuun. Loppuviikosta yritetään mennä muille maille ja siellä muistellaan, onko täällä jotain mitä voisi kaivata. Pääsinpä kerrankin sumuakin kuvaamaan.
Halikonlahden iltakäynti
Ei näkynyt revontulia. Iltakuvaaminen kiinnostaa – mutta. Ainoastaan Samyangin kanssa saa jotain kuvaa aikaiseksi. Vaikka näitä kuvia ei sillä otettukaan. Pimeässä tarkentaminen ei oikein onnistu muilla. Sen ongelma on, että se on liian laaja ja kalansilmäefekti on moneen tarkoitukseen liian voimakas. Sommittelemalla horisontin keskelle ja croppaamalla 16:9 formaattiin saa ihan kelvollisen kuvan. Ihmettelen sitä, että miksi tuntuu, että kamera käy pimeässä jotenkin hitaalla. Näyttö on hidas – tarkentamisessa varsinkin, mutta miksi napitkin reagoivat hitaasti. En ymmärrä. Ei varmaan kukaan muukaan.
Musta ruusu
Tämäkin on Turusta, mutta pidetään museokierroksesta erillään. Mitä symboloi musta ruusu lemmenlukkojen joukossa?
Processed with VSCO with 10 preset
Turun taidetta
Minustahan alkaa tulla jo maailmankansalainen. Kolmannen kerta Turussa tänä vuon. Mihin maailma vielä heittääkään. Turussa Wäino Aaltosen museossa on Ismo Kajander Anartisti. Analyyttisellä tyylilläni kommentoin, että mielenkiintoinen ja hauska. Tuli sellainen olo, että taiteilijalla on vahva taiteen historian tuntemus. On leikittelyä ja on esikuvien kunnioitusta. Työt ovat pääasiassa esinekoosteita. Niistä Kitara ja klarinetti näyttää hienosti mistä kubismi on tehty, mieletöntä voisi joku nuorempi sanoa. Maalauksista Piirustuskoulussa jäi mieleen. En yleensä reproa näyttelyiden yksittäisiä töitä, enkä tee niin nytkään. Siellä ne on nähtävänä sinua varten. Kuva on yksityiskohta teoksesta Leikin loppu (2010). Kokonaisuudessaan tämä oli käynti, josta jäi hyvä mieli. Kannatti käydä.
Turun taidemuseossakin kävin, mutta siitä ei sen enempää, koska jäi muistiinpano ja muutkin välineet laukkusäilytykseen. Katsotaan sitten kun alkaa sellainen aika, että olen saanut hommattua sen kokoisen kameralaukun, että se mahtuu tuosta ovesta.
Processed with VSCO with m3 preset
Pyökki pyörittää
Nämäkin puut ovat jokasyksyinen vaiva. Kesällä en niitä huomaa ja syksyllä ja talvella alan pyöriä niiden ympärillä. Niiden lehtien ruskea on älyttömän kaunis ja ne ovat metsän väriläntti kevääseen asti tai ainakin pitkälle talveen. Turhauttaja omaa luokkaansa on myös tuo pähkinäpensas. Kauniit kaarevat holvimaiset muodot. Kameraan tallentuu kuitenkin useimmin pelkkä risukasa. Tällaisia niistä nyt tällä kertaa tuli.
Sahajärven koskiskara
Suunnilleen tästä kohtaa vuotta alkaa netin harrastefoorumeille ilmestyä kuvia koskikaroista. Siispä minäkin. Ei mikään huippukuva, mutta itselle merkiksi, että taas se tuli jo lokakuun puolella. Koskikara saa minulta kymmenen empatiapistettä. Tulla talveksi Suomeen. Jossain on siis talvella vielä paskempaa kuin täällä. Sen täytyy olla jo jotain todella ikävää. Ikävää on näiden kuvaaminenkin. Juuri kun sen saa etsimeen se huomaa kuvaajan ja lentää 300 metriä ala- tai ylävirtaan.
