Monthly Archives: helmikuu 2025
Kevättekemistä
Kevättalven mieluisien tekemisten kärkisijoilla ovat:
Ylivuotisten karpaloiden kerääminen kädestä suuhun. Kivasti napsahtelivat. Sellaiset, jotka ovat ihan pinnalla eli eivät heinän tai sammaleen joukossa ovat mukavan kovia, eivätkä lainkaan käyneen makuisia.
Jäällä kävely. Se on aivan turvallista. SEuraa muiden jälkiä ja vähän ennen kuin ne loppuvat, käänny ympäri. Aurinkoisena päivänä saa lisätwistiä kun jää alkaa laulaa, siis paukkua.
Tähtisöherrys jatkuu
Kokeilinpa vielä näitäkin. (Kuvat isompina kun avaa omaan ikkunaan.) Kuvat otettu kaupunkioloissa. Keltaiset katuvalot.
Fuji XT-4, Samyang 12 mm, ISO 800 f2.0 15 s RAW-kuvasta Lightroom käsitelty periaatteella sinne tänne vipuja ja AI-kohinanpoisto.
Pixel 7a, 5,43 mm, ISO 515 f1.9 16 sec JPG-kuvasta Lightroom käsitelty periaatteella sinne tänne vipuja ja manuaalinen kohinanpoisto.
Nyt pitäisi vielä löytää parempi paikka, missä olisi jotain maisemaa koristeeksi. En sano kumpi on parempi, mutta kyllä tuo Pixel tähtiä enemmän löytää. Näyttävät myös terävämmiltä. Samyangin tarkennus oli pari milliä vaille ääretön. Sille pitäisi löytää tarkka paikka.
Pitää jatkaa kokeilua. Pinoamista, kännykän asetuksia, pidemmät viiveet kameran laukaisussa ja vähemmän hermoilua ja sähläämistä. Ei ne Fujin nappulat ja rullat muutu yhtään suuremmiksi vaikka kuinka pärisee. Laukussa olisi vielä Fujin 16 mm:n, sitäkin voisi ulkoiluttaa.
Tähtikuvausta – Venus
Aloitin tähtikuvauksen noin 70-luvun puolessavälissä. Ruisrockissa, aidan läpi 50 millisellä. Hyviä tulivat ja tunnistaa kun käy googlettamassa esiintyjäluettelon. Tähtiä taisivat olla staraa ei oltu vielä keksitty.
Kuvassa on kuitenkin tähti, ei stara. Ei ole helppoa vieläkään. Kylmää puuhaa, pimeässä. Sopii hyvin vajaasti näkevälle, herkkänäppiselle. Aloin perehtyä myös Photoshopin ominaisuuksiin astro-kuvien käsittelyssä. Lähinnä pinoamista ja tasojen kohdistamista. Ohjeita löytyy, mutta eivät mene perille, eivät toimi tai sitten minulla on eri PS tai ohjeet ovat Windowsille. Asiaa ei helpota lainkaan se, että olen asentanut suomenkielisen PS:n. Mean ei PS:ssä tarkoita ilkeää. Yllätyin myös siitä, että kun tuon alla olevan kuvan näköisen vie TIFF:ksi, sen koko on 1,4 Gigaa. Toivoa on, yksi hyvältä vaikuttava ohjevideo on kokeilematta. Päädyin siis siihen, että tehdään Lightroomilla.
Kuva otettu Fuji 100-400 mm:llä, putki venytetty 400 milliin. Ainakin oli tarkoitus. Lighroom näyttää polttoväliksi 183 mm? Ei siinä varmaan tuollaisia karvoja oikeasti ole, mutta mielestäni ihan sievä tuollaisena. Kotipihalta ei parempia saa ilman salakatselusyytöksiä.
Vielä on opeteltavaa, kunhan kokeilen ja odotan inspiraatiota.
Aurinkoon
Aurinkoa riittänyt, mutta ulos menen vasta kun mittari näyttää alle viisi pakkasta celsiuksen asteikolla. Varmaan moni ihastelee ihania ulkoilusäitä, mutta on eri juttu pyöräillä tuolla pari tuntia ja välillä seisoskella paikallaan lintulaudan ääressä ja kuljeskella varjoissa. Tulee vilu jalkoihin. Varsinkin kun jalat ovat mitä ovat. Aina myötäaurinkoisina päivinä tuo mustakaapu lyöttäytyy seuraan. Fotobomberi pahinta laatua.
Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että sen verran on pakastanut, että ensimmäiset pilkkijät ovat ilmestyneet. Ovat tuolla auringon puolella.
(Aboa vetus) Ars nova
AV suluissa, koska siellä tehdään parhaillaan uutta historiaa. Ars novassa Raisa Raekallio ja Misha del Val. Muistin, että näyttelynvaihdot menivät pidempään, mutta onneksi tuli tarkastettua. Taisin sotkea sen kahvilan remonttiin. Tämän parin töitä oli näköjään Turussa viime vuonna esillä Makasiinissa. Viime vuoden jälkimmäinen puolisko meni muissa ajatuksissa, enkä tätä näyttelyä ollut noteerannut millään tavalla.
Mitään hienoa osaa näistä sanoa, olkoot vaikka naivistisexpressinistiskubistiscoloristisnaturalistis -suuntauksen mukaisia. Ihmisiä elämässään ja luontoa, reilusti väritettynä. Tykkäsin kovasti.
Ei saisi vetää, enkä vedäkään mitään viiruja tämän ja sen välillä, että odotan kovasti matkaa Rovaniemelle Särestöniemen näyttelyyn. Kunhan nyt totesin. (Särestöniemeä on Helsingissäkin, mutta sen paikan nimi on niin vaikea kirjoittaa ja lausua, että en tiedä pääsenkö sinne.)
Lunta tulvii taas on raikas …
Joillekin raikas ja kylmä ovat synonyymejä. Eivät ole. Kun pakkasta on -2 astetta ja se tuntuu -9 asteelta se ei ole raikas vaan kylmä. Lyhensin pyörälenkkiä ja lähdin puskemaan vastatuuleen kohti pohjoista.
Ei talviseen maisemaan paljoa tarvitse lunta. Kymmenen milliä riittää kun se tulee meren jäälle.
Pari kotkaa
On vakiovastaukseni kun vaimo kysyy: Mitä näit? Ihan sama tulenko lintujenkyttäyksestä vai olenko unohtunut katsomaan ikkunasta taivaalle. Ei hän koskaan usko, mutta nyt on todiste – been there seen that.
Kuva on otettu hiljattain hankkimallani Fujinon 100 – 400 mm objektiivilla. Luulin, että tämä on huonoin lintuputki ikinä, koska ainoatakaan lintua tämä ei onnistunut houkuttelemaan. Huh, väärä luulo. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, mutta paikallisesta hankin, käytettynä. Näitä on aika hyvin saatavilla johtuen varmaan siitä, että on tehty vaihtoja 150 – 600:een. Tuskin kuitenkaan siitä, että Fuji ei merkkinä ole lintu- eikä oikein luontokuvauksenkaan valtavirtaa. Etäisyyttä kohteeseen oli noin 300 metriä. Hiipimistaitoja pitää kehittää edelleen tai sitten tyytyä kuviin aihetunnisteella: linnut elinympäristössään. Hiipimisestä puheen ollen eli creeping. Alaspäin roikottaessa zoomi pitenee, mutta ylöspäin tähdätessä polttoväli pysyy samana. Tätä näissä käytetyissä saa varoa. Muistan erään Tamronin vakiozoomin, joka oli ihan mahdoton käytettävä kun se lähti heti lyhenemään kun nosti vaakatasosta ylöspäin. Järkyttävä tapaus. Jonnekin se meni vaihdossa tai huuto.netissä, ei ole takaisin tullut
Olipa kaunis talvipäivä
Jotenkin tuolla tavalla loppui Lennu-nalle satukirjat. Positiivisesti, aina oli hyvä, kaunis tai jotain muuta päivä. Sellainen oli minullakin. Päivä paistoi pitkästä aikaa ja nautin siitä melkein neljä tuntia kävellen, pyöräillen ja paikalla seisten jään laulua kuunnellen.
128673985 potenssin 4 Shades of Grey
Siltä tämä talvi tuntuu. Pelkkää harmaata ja kuravettä. Herkempi voisi vaikka masentua, mutta minä ärsyynnyn.
Harmaus on niin paksua, ettei siitä tule mitään läpi ja jos tulisi, niin maa imisi sen.
Turun taidemuseo – Kolme katsetta maisemaan
Tällainen mestarit areenalla, Holmberg, Munsterhjelm, Westerholm. Ketään, enkä mitään esille nosta, koska niin erilaisista taiteilijoista kuitenkin on kysymys. Kirjoitanpa kuitenkin, että mainoksessa oleva Holmbergin Syysaamu, 1856 on yksi hienoimmista töistä. Westerholmin viimeiset työt taisi olla vuodelta 1917, joten aika pitkältä ajalta työt ovat, siten niiden vertailu on aivan turhaa.
Siinä kulkiessa mietin, että pitäisikö ToDo-listalle heti karpalon keräilyn jälkeen kiilata syysmatka Pariisiin, katsomaan Pekka Halosen talvimaisemia. Talvet kun ovat olleet tällaisia kuin ovat. Kuinka ollakaan. Museossa käynnin aikana oli satanut lunta. Maisema oli muuttunut kertarykäisyllä. Hienoa, taas säästyi 2000 €, niin voi ostaa vaikka siikafilettä ja muikunmätiä paahtoleivän päälle.
