Kamala luonto – liskonpeti
Hyi, miten makaaberi sanaleikki. Tuskin on vesilisko itse kiivennyt puuhun kuolemaan vaan joku on auttanut. Kaula katki ja henki pois. Olin herkistyneessä tilassa ja näytti kuin lisko olisi oikein aseteltu tuohon kuoppaan. Jonkun ruokavarasto tuo on, sellainen luonto on.
En lähtenyt verellä mässäilemään ja yksityiskohdilla mässäilemään. Hieman kunnioitusta sentään.
Kuvaterveisiä Tallinnasta 3
Laitetaan vielä yksi setti. Tuttuja polkuja Kumuun, puiston kautta japanilaiseen puutarhaa, rannalle, kaupunkiin ja hotellille. Tämäkin päivä päättyi auringonlaskuun.
Kumussa Teamlab (tuttu Amoksesta) ja ukrainalaista avantgardea. En ole koskaan nähnyt tätä näkymää japanilaisessa puutarhassa näin kauniina – ja ne koivut. Ranta on hienosti laitettu, ei siitä mihinkään pääse, merta on hieno katsella.
Matkalla siis mukana Fujifilm X-E4 ja siinä pääasiassa TTArtisan 27/2.8. Yhdistelmän koko on hyvä. Ei se tosin minun taskuuni mahdu vaan laukku tarvitaan. Enemmänkin tavaraa olisi voinut olla siis mukana. Polttovälinä 27 mm menettelee, jonkun verran enemmän joutuu jälkikäteen rajailemaan. En tiedä Fujin oman 27 mm:n vinjetoinnista, mutta TTArtisanissa sitä on minun makuuni liikaa. Mielellään käyttäisin muutakin kuin aukkoa 8. Näillä kokemuksilla en ole vielä halukas satsaamaan Fujin omaan yli 400 €:n vastaavaan.
Kuvaterveisiä Tallinnasta 2
Matka jatkuu.
Fotografiskassa Miles Aldridge. Kuviteltuja, rakennettuja kuvia, väri-ilottelua. Näistä näkee mitä syntyy kun on hyvä malli, meikkaaja ja kuvaaja. Vielä kun kuvaajalla on tietoa taidehistoriasta, pop-kulttuurista ja elokuvista, niin tällaista tulee. Ei ole värifilmiä keksitty turhaan. Aldridge on sillä tasolla, ettei tarvitse välittää silmissä olevista heijastuksista tai nenän varjoista.
Toinen näyttely oli Andres Serranon. Teema tässäkin väri, musta. Sitä stereotyyppistä kuvastoa mustista. Fazerin lakupötköä ei sentään ollut, mutta muuta vastaavaa. Aluksi katsoi kuvia, että ahaa – tällaisiakin tuotteita on kuvitettu. Sitten tulee näyttelyn viimeiset kuvat. Menkää itse katsomaan.
Kuvaterveisiä Tallinnasta 1
Oli lomaa pitämättä ja käytin niitä päiviä etelänmatkailuun. Samalla tuli testattu TTArtisan 27 mm 2.8 obsjektiivia. Kuvista melkein kaikki on otettu sillä. Aukkona pääasiassa 8, ISO automaatilla 800 asti, ajaksi tuli sitten mitä tuli.
En ole tainnut tähän aikaan ennen ollutkaan Tallinnassa. Sää suosi, niin sai varjojakin kuviin.
Kukkakuvausta
Oi niitä aikoja kun kukkia kuvasin aktiivisemmin. Johonkin se jäi, varmaan siihen, että kasvikirjassa ne kuvat ovat parempia. Kun oli nuori ja notkea pääsi paremmin oikeaan asentoon, ei ollut kulmaetsintä tai kääntyvää näyttöä. Näiden takia ei tarvinnut pitkälle matkustaa eikä maata polulla ja pelätä, että joku ohikulkija alkaa elvyttää. Sinivuokko on tämä kasvi, ellei joku varjosta tunnistanut.
Metsän varjo
Tästä kuvasta tykkään. Vähän joutuu miettimään mitä siinä. Paitsi, että spoilasin sen tuolla otsikolla.
Pysähdy miettimään
Tänään (oikeastaan eilen) huomasin taas, että ei se takaa hyviä kuvia vaikka olisitkin kolme tuntia lempimaisemassasi. Pitäisi mennä pitkäkseen ja pohtia. Pitäisi, siinäpä se. Ainakin vähän rauhallisemmin, malttaa katsoa sitä etsintä tai ruutua. Eikä sellaista ihme räpsimistä. Pitäiskö ottaa taas jalusta käyttöön. Vai räpsiskö ja ottaisi ulkoilun kannalta. Isi, isi – en osaa päättää.
Suon kummitus
Lumien ja jäiden sulaessa suosta nousee kummituksia. Höh, mulla ei ole niin pieniä lapsia, joille tätä voisi tarjota ja lapsenlapsi on niin pieni, ettei tiedä mikä kummitus on. Hukkaan meni tämäkin (hyvä) kuva.
Viimeiset jäät
Suo alkaa olla puhdas lumesta ja jäästä, ainakin pinnalta. Viimeiset märät paikat pidättelevät vielä hetken näitä jäälauttoja.
Suokävelyllä
Tunsin itseni niin kevyeksi kun sai kulkea aika huolettomasti vielä jäässä olevalla suolla. Vähän piti toki sovitella askeleita.
Kuinka voi ihminen tulla hyvälle tuulelle kun kävelee suolla. Tämä ei ollut kysymys, koska ei ollut kysymysmerkkiä. En silti tiedä.
Kävelyn lisäksi kokeilin uutta hankintaani TTARtisan 27mm 2.8 objektiivia. Saa arvata ja lähettää arvauksen vaikka postikortilla. Kumpi on TTArtisan 27 ja kumpi Fujinon 16 mm. Fuji aukolla 5.6 ja TT aukolla 6.4. Tarkkuudessa, tarkennusnopeudessa, tarkennuksessa ei suurempaa moitittavaa. Kyllä sen kanssa pärjää, mutta onhan tuo vinjetointi aika hurjaa. Toistossa ei ole vikaa, kuvan profiili on Fujin Classic Neg. Ehkäpä Bleach Bypass olisi ollut vielä sopivampi.
Kokeilen vielä myöhemmin muita aukkoja, yritän miettiä, mihin tätä voisi käyttää.
